Jumalan selän takana

English below

Ihan alkumetreillä, aloittaessani työt järjestöjohtajana, en vielä ihan tajunnut, mitä kaikkea tulen tällä tiellä yllätysten kautta oivaltamaan. Minulla oli vaikea henkilöstökeskustelu menossa, YT:t päällä ja hankalia päätöksiä edessä. Sain avointa arvostelua ja jopa vihaa osakseni, jota osasin edellisten kokemusten perusteella odottaa, mutta ei siitä tykkäämään opi. Olin tehnyt itselleni liian tiukan aikataulun ja sopinut yhden kansainvälisen puhelun heti henkilöstöpalaverin jälkeen. Justin joutui odottelemaan minua hiljaisuudessa yli 15 minuuttia. Minua stressasi koko venymisen ajan, että en pääse ajoissa palaveriimme ja aikaa kuluu hukkaan. Olin edellisessä elämässäni tottunut laskemaan tuottavuus- ja kokonaiskustannusaikoja, olemaan tehokas. Aika on rahaa! Kiire!

Saavuttuani viimein stressaantuneena Justinin kanssa palaveriin pahoitellen myöhästymistäni, hän yllättikin minut. Justin sanoi: ’tiedän, miltä sinusta tuntuu, olen ollut samassa tilanteessa. Joten, käytin tämän ajan rukoillakseni puolestasi.’

MITÄ!? Jäin sanattomaksi.

Myötäelämisen ja tuen osoittaminen voi tehdä lähtemättömän vaikutuksen ja kantaa todella pitkälle. Ajan tuottavuuskäyrä on saanut ihan eri muodon. Siitä olisi nyt niin paljon tarinoita.

Toinen tarina:

Olimme olleet jo kauan matkalla, istuneet tuntitolkulla jeepeissä saamassa ’afrikkalaista hierontaa’ niin kutsutuilla teillä. Heränneet aikaisin, nähneet vaikeita asioita, käyneet intensiivisiä keskusteluja ja eläneet riisillä ja kekseillä. Oli siis matkaväsy. Suolen toiminta alkoi olla puheissa esillä ja päivä paistoi kuumasti. Vielä olisi yksi etappi jäljellä ja olimme myöhässä aikataulusta. Matkakumppanini alkoi jo puhua minua ympäri, että jättäisimme viimeisen kohteen väliin ja emme menisikään tutustumaan Maji Moton kouluun ja yhteisöön. Kenialaiset aina sanoi, että paikka on ihan lähellä ja sitten istumme vähintään kolme tuntia autossa. Kaikki on suhteellista.

En ottanut kuuleviin korviin suunnitelman muutoksia, vaan lähdimme vielä viimeiselle etapille. Matka, oli mielestämme niin hankala ja pitkä, että aloin itsekin matkalla miettiä, että ’missä ihmeen Jumalan selän takana nämä ihmiset asuu’ Joku sanoikin, että voiko täällä kukaan asua?

Saavuttuamme paikalle, meitä oli vastassa laulava ja tanssiva joukko tervetulotoivotuksin. Kylän päällikkö lähestyi ensimmäisenä ja sanoi: Tervetuloa. Jumala on antanut meille tämän maan. Tämä on kotimme!

HYI! minua. Sain opetuksen.

Me tulimme sinne isoilla jeepeillä, vesipullot kourassa ja aurinkolasit päässä. Kylän asukkaat kertoivat elämästään, veden hausta ja kuivuudesta. Lähin klinikka oli 25 kilometrin päässä ja sinne käveltiin. Joskus synnyttävää äitiä kannettiin tuo 25 kilometriä ja saattoi käydä niin, että sekä lapsi, että äiti kuoli matkalla.

Saimme kuulla paljon toteavan rehellisiä tarinoita, meitä oli odotettu ja meille oli järjestetty ohjelmaa. Kävimme myös paikallisessa koulussa tapaamassa nuorison vastuunkantajia. Erityisesti yhden nuoren tytön rohkea puhe jäi mieleen, kuinka hän julisti olevansa seuraava nuorisoryhmän presidentti, ensimmäinen tyttö laatuaan.

Minulle tuli sellainen olo, että se olenkin minä, joka olen joskus ajatuksissani Jumalan selän takana. Hän katsoo paljon laajemmalle, kuin osaamme arvatakaan.

Right in the beginning as I started working as a CEO, I didn’t have a clue what I was going to realize on this path. I had a difficult staff conversation going on and difficult decisions ahead about re-organization. I got open criticism and even hatred for my part, which I could expect based on previous experiences, but haven’t learned to like. I had set myself too tight a schedule and arranged one international call right after the staff meeting. Justin had to wait for me in silence for over 15 minutes. I was stressed that I couldn’t get to our meeting in time and time was wasted. In my previous life, I was used to calculating productivity and total cost times, being efficient. Time is money! Hurry!

When I finally arrived from this stressful meeting to have a call with Justin, apologes sorry for being late, Justin surprised me. Justin said: ’I know how you feel, I’ve been in the same situation. So, I used this time to pray for you. ’

WHAT!? I was speechless.

Demonstrating compassion and support can make a ever lasting impression and take a real step forward. 

The productivity curve over time has taken on this journey a completely different shape. There would be so many stories about it now.

Another story:

We had been on the road for a long time, sitting for hours in jeeps getting an ‘African massage’ on so-called roads. Woke up early, saw difficult things, had intense conversations, and lived with rice and biscuits. So there was travel fatigue . Stomach function began to be frequent topic in discussions and the day shone hotly. There would be one more place to visit left and we were late for schedule. My travel companion was already starting to talk around me about skipping the last destination and not even going to explore Maji Moto’s school and community. Kenyans always said that the place is very close and then we sit for at least three hours in the car. Everything is relative.

I didn’t listen to those comments and we left for the final visit. The journey, we thought, was so difficult and long that I started to think that ‘this place is behind God’s back’ Someone said ’how can anyone can live here?’

When we arrived, we were greeted by a singing and dancing group with welcome. The village chief approached first and said: Welcome. God has given us this land. This is our home!

Shame on me. I got a lesson.

We came there in big jeeps, water bottles and sunglasses. The villagers told about their lives, their efforts to get water and the drought that was there all the time. The nearest clinic was 25 km away and they walked there. Sometimes the mother giving birth was carried that 25 kilometers and it could happen that both the child and the mother died on the way.

We got to hear a lot of honest stories, we had been expected and a program had been arranged for us. We also went to a local school to meet with youth leaders. The bold speech of one young girl in particular was powerful as she declared herself the next president of a youth group, the first girl of its kind.

I had the feeling that it is me who is behind God’s back and lost. He looks much broader than we can imagine.

There is a time for everything

Ten years of service for World Vision are beginning to come to an end. Six years ago, I signed a contract of employment Finland World Vision CEO and I jumped into a new world. Before that, I had already served for four years in association’s board of directors.

What is the role of a leader?

Leader’s job is to create the conditions for success. The role of the leader is to allow (not to stop) good ideas emerging from the organization and to stop activities that do not build the implementation of the strategy. Wisdom is needed to separate the two. The role of the leader is to increase and enable responsibility, success and development, empower and responsibility . Encourage when one is down or scared and defend when one is threatened. The role of the director is defined through responsibility. It is good for a leader to understand when it is a time to step aside and when a new kind of responsibility and competence is needed.

Working at World Vision has been so rewarding and interesting that I was already starting to feel like I needed this organization more than they needed me to. Am I in love with relevance, power, admiration, respect, excitement? Do I still have something to give, or have I become addicted myself? What else could I learn and where to serve?The experience of moving from business to a NGO has been great. I couldn’t guess how much more difficult it is to raise funds and how much more complicated it is compared to the more straightforward actions of companies. Such exchanges between sectors should happen more, one way and the other. Similar laws and logics on both sides, from slightly different perspectives. People are the same regardless of industry or geography.

In gratefull and heavy heart, I leave this stage of my working life behind and move on to a new one. I am thankful with everything I have learned and seen and I am glad that this knowledge and learning is still valued in business life as well. The decision to leave was clear, but still difficult. Gratitude remains.

My greatest admiration goes to our employees , especially in the field. All volunteers and people who work hard and brightly in difficult circumstances. And definitely to those children, men, women who have been able to change the direction of their lives, even if the circumstances do not support it at first sight. I have met with ordinary people in every corner of the world, in poor conditions, and have felt minority compared to their courage and attitude. There are thousands of stories.

Our Finnish organization has grown, albeit not in headcount, to enormous mental and professional proportions. They have the courage, competence, enthusiasm and desire for service. They know every day why we do this work and they strive for better every day. We have grown into leaders, decision makers and innovators . There is still potential for anything!

We have created a rhythm and routine, a systematic dialogue, both with each other, as with our supporters, partners, and ‘beneficiaries’. We have been paranoid, tenacious, kind, and advocates of weaker rights. Our organization is in a blessed state. Let it continue.Thank you!

What have I seen?

These years can accommodate hundreds of hours at airports, waiting rooms, jeeps, airplanes and offices.I have sat on sweaty plastic chairs with a bottle of water in my hand, hundreds of hours. I have danced, sung, played with, saluted, consecrated water points, wells tried pumps, forest pruning, increase peanuts, tree planting. I have visited scary looking toilets trying to avoid waste and spiders. Eaten strange foods in very strange conditions. Crickets, offal, frogs, ‘meat stews’, rice, rice, rice and rice. Tasted fresh, fly-colored honey and sipped horse milk. Overnight in a yurt, container, inns under mosquito nets listening to exotic sounds.

Long speeches under acacia trees, in schools, slums, sweaty offices, and cool evenings at the hotel. Admired the sunrises and sunsets. Awakened to the barking of dogs and the sound of roosters in the dark countryside. Woke up at the time of the cock crowing and returned in the darkness of the night. Enjoyed fabulous meals at white tablecloth restaurants, after a long day of dusty travel with protein bars. Went to cold shower or survived evening washes in a container with the power of one bucket, or with just clays

I have met with bishops, religious leaders, ambassadors, police directors, officers, security guards and vendors, drug addicts, street children, refugees, every effort lost, who have fled war, injured, victims of violence, traumatized, mentally handicapped, offenders. Seamstresses, farmers, fishermen, landfill diggers , entrepreneurs, hairdressers, cleaners. And lots and lots of kids, sick, healthy, apathetic or laughing, shy and lonely, abandoned and loved.

I have sat in seminars in the government office , in Bogota, in Geneva, Manila, Armenia, Romania, the Philippines, in California, England, Uganda and Kenya. Been a week at Taizé Monastery, visited Vatican . Visited a 30th century church in Armenia, Machu Piccu , safaris, Oxford halls, Kuala Lumpur markets. In the footsteps of Chinggis Chan, ate Mongolian delicacies. Lost in Ulaanbaatar and took a taxi ride astray in the heart of the slum, receiving a reprimand from the chief .I have slept several nights on Doha terminal’s floor, I slept outside of a terminal in Manila. I’ve swum in Iloilo lagoons, saw the mango plantations in several continents. Eaten fresh fruit for breakfast, ripened under the sun.

I have toured slums in Columbia, Peru, Nairobi, the Philippines and seen garbage mountains, smelled lemurs, dodged street-rippling urine and poop bags hanging from tree branches. Understood the world’s waste problem from a slightly different perspective than here in Finland.

All over, I have seen friendship, caring, taking responsibility, change in strength, joy, courage and success. I do not want to be seen for the benefit and the need to put on a good circulation. Belief in the future and hope in spite of the past and losses. I have seen the homeland of love and pride. Talent and entrepreneurship.

Everywhere I have told the Greetings from Finland, a far way nation that cares about what happens to you and what else you might become, that the transformation is possible. The Finnish people will bless and support you, share the good they have. The loyalty of our sponsors is touching, their loyalty to their mission will transform lives.

Eteenpäin elävän mieli

Kymmenen vuotta World Visionin palveluksessa alkaa olla lopuillaan. Kuusi vuotta sitten allekirjoitin työsopimuksen Suomen World Visionin toiminnanjohtjan tehtävästä ja hyppäsin uuteen maailmaan Sitä ennen olin jo neljä vuotta palvellut yhdistyksen hallituksessa.

Mikä on johtajan tehtävä?

Johtajan tehtävä on luoda olosuhteet onnistumiselle. Johtajan tehtävä on olla torppaamatta organisaatiosta nousevia hyviä ideoita ja pysäyttää sellainen toiminta joka ei rakenna strategian toteutumista. Viisautta tarvitaan näiden kahden erottamiseen.

Johtajan tehtävä on kasvattaa ja mahdollistaa vastuunottamista, onnistumista ja kehittymistä, valtuuttaa ja vastuuttaa. Rohkaista silloin, kun pelottaa ja puolustaa, silloin kun uhataan.

Johtajan tehtävä määritellään vastuun kantamisen kautta. Johtajan on hyvä ymmärtää, milloin kannattaa väistyä, ja milloin tarvitaan uudenlaista vastuunkantamista ja osaamista.

Työ World Visionissa on ollut niin opettavaa ja mielenkiintoista, että minusta alkoi jo tuntua siltä, että minä tarvitsen tätä organisaatiota enemmän, kuin he tarvitsevat minua. Olenko rakastunut merkityksellisyyteen, valtaan, ihailuun, kunnioitukseen, jännitykseen? Onko minulla vielä annettavaa, vai olenko itse tullut riippuvaiseksi? Mitä voisin vielä oppia ja missä palvella?

Kokemus yrityselämästä siirtymisestä järjestöön on ollut hieno. En osannut arvata, kuinka paljon vaikeampaa on varainhankinta ja järjestöjen todellisuus verrattuna yritysten suoraviivaisempaan toimintaan. Tällaista alojen kesken tapahtuvaa vaihtoa soisin tapahtuvan enemmänkin, puolin ja toisin. Samanlaisia lainalaisuuksia ja logiikoita molemmin puolin, hieman eri näkökulmista. Ihminen on sama toimialasta tai maantieteestä riippumatta.

Hyvillä mielin ja haikeana jätän taakseni tämän vaiheen työelämästäni ja siirryn uuteen. Iloitsen kaikesta oppimastani ja nähdystä ja iloitsen siitä, että tätä osaamista ja oppia edelleen arvostetaan yrityselämässäkin. Päätös lähtemisestä oli selkeä, mutta silti vaikea. Kiitollisuus jää.

Suurimman ihailuni saa meidän työntekijät, erityisesti kentällä. Kaikki vapaaehtoiset ja vaikeissa olosuhteissa sinnikkäästi ja valoisasti toimivat ihmiset. Sekä ehdottomasti ne lapset, miehet, naiset, jotka ovat pystyneet muuttamaan elämänsä suunnan, vaikka olosuhteet eivät sitä ensi näkemältä tue. Olen tavannut tavallisia ihmisiä maailman joka kolkassa, köyhissä olosuhteissa ja kokenut alamittaisuutta heidän rohkeuteensa ja asenteeseensa nähden. Tarinoita on tuhansia.

Suomen organisaatiomme on kasvanut, vaikkakaan ei henkilömääräisesti, valtaviin henkisiin ja ammatillisiin mittasuhteisiin. Heillä on rohkeutta, osaamista, innostusta ja palveluhalua. He tietävät joka päivä, miksi teemme tätä työtä ja he pyrkivät päivittäin parempaan. Meillä on kasvanut vastuunottajia ja johtajia, päätöksentekijöitä ja innovaattoreita. Potentiaalia on vielä vaikka mihin!

Olemme luoneet rytmin ja rutiinin, systemaattisen dialogin, sekä keskenämme, kuin tukijoidemme, kumppaneidemme ja ’hyödynsaajien’ kanssa. Olemme olleet vainoharhaisen sinnikkäitä, tarkkoja, ystävällisiä ja heikompien oikeuksien puolustajia.

Organisaatiomme on siunatussa tilassa. Se jatkukoon.

Kiitos!

Mitäkö olen nähnyt?

Näihin vuosiin mahtuu satoja tunteja lentokentillä, odotustiloissa, jeepeissä, lentokoneissa ja toimistoissa.

Olen istunut selkä hikisenä muovituoleilla vesipullo kädessäni, satoja tunteja. Olen tanssinut, laulanut, leikkinyt, tervehtinyt, vihkinyt vesipisteitä, kokeillut kaivojen pumppuja, metsän karsimista, maapähkinöiden kasvattamista, puun istuttamista. Olen käynyt monenmoisissa maakuoppavessoissa, kartellen jätteitä ja hämähäkkejä. Syönyt kummallisia ruokia kovin kummallisissa olosuhteissa. Sirkkoja, sisälmyksiä, sammakoita, ’lihapatoja’, riisiä, riisiä, riisiä ja riisiä. Maistanut tuoretta, kärpästen värittämää hunajaa ja hörpännyt hevosen maitoa. Yöpynyt jurtassa, kontissa, majataloissa moskiittoverkkojen alla kuunnellen eksoottisia ääniä.

Pitkiä puheita akaasiapuiden alla, kouluissa, slummeissa, hikisissä toimistoissa, viilenevissä illoissa. Ihaillut auringon nousut ja laskut. Herännyt koirien haukuntaan ja kukkojen kieuntaan pimeällä maaseudulla. Noussut kukonlaulun aikaan ja palannut yön pimeydessä. Nauttinut upeita aterioita valkoisten pöytäliinojen ravintoloissa, pitkän pölyisen ja proteiinipatukoilla varustetun matkapäivän jälkeen. Käynyt kylmissä lirusuihkuissa tai selvinnyt iltapesuista kontissa yhden ämpärillisen voimin, tai pelkillä saveteilla.

Olen tavannut piispoja, uskonnollisia johtajia, suurlähettiläitä, poliisijohtajia, virkamiehiä, vartijoita ja toimittajia, narkkareita, katulapsia, pakolaisia, kaikkensä menettäneitä, sotaa paenneita, vammautuneita, väkivallan uhreja, traumatisoituneita, kehitysvammaisia, rikollisia. Ompelijoita, maanviljelijöitä, kalastajia, kaatopaikan dyykkareita, yrittäjiä, kampaajia, siivoojia. Ja paljon, paljon lapsia, sairaita, terveitä, apaattisia ja nauravia, ujoja ja yksinäisiä, hyljättyjä ja rakastettuja.

Olen istunut seminaareissa, säätytalolla, Bogotassa, Genevessä, Manilassa, Armeniassa, Romaniassa, Filippiineillä, Kaliforniassa, Englannissa. Ollut viikon Taizén luostarissa, vieraillut vatikaanissa. Vieraillut 300-luvulla rakennetussa kirkossa Armeniassa, Machu Picculla, safareilla, Oxfordin saleissa, Kuala Lumpurin toreilla. Chinggis Chanin jälillä syönyt Mongolialaisia herkkuja. Eksynyt Ulan Bataarissa ja ajanut taksin kyydissä harhaan slummin ytimessä saaden nuhtelun slummin pääliköltä.

Dohan terminaalin lattialla olen nukkunut usean yön, yhden yön Manilan sisäisten lentojen terminaalin ulkopuolella. Olen uinut Iloilon laguuneissa, nähnyt mangoviljelmiä monella mantereella. Syönyt tuoreita hedelmiä aamiaiseksi, auringon alla kypsyneitä.

Kiertänyt slummeja Columbiassa, Perussa, Nairobissa, Filippiineillä ja nähnyt jätevuoret, haistanut lemut, väistellyt kadulla lainehtivaa virtsaa ja puun oksilla riippuvia kakkapusseja. Ymmärtänyt maailman jäteongelman hieman erilaisesta perspektiivistä, kuin täällä Suomessa.

Kaikkialla olen nähnyt ystävyyttä, välittämistä, vastuunkantamista, muutosvoimaa, iloa ja onnistumisen rohkeutta. Olen nähnyt halua olla hyödyksi ja tarvetta laittaa hyvä kiertämään. Uskoa tulevaisuuteen ja toivoa menneisyydestä ja menetyksistä huolimatta. Olen nähnyt kotiseuturakkautta ja ylpeyttä. Lahjakkuutta ja yrittäjyyttä.

Kaikille olen kertonut terviset Suomesta. Kaukana on kansa, joka välittää siitä, mitä sinulle tapahtuu ja mikä sinusta vielä tulee. He siunaavat ja tukevat teitä, jakavat omastaan. Kummiemme lojaalisuus on mieltä liikuttavaa, heidän uskollisuutensa tehtävässään on maailmoja muuttava.

Hely vai tuloksentekijä?

Helyiltä ei vaadita laatua tai tulosta

Asterix, tuo mainio teoskokoelma, josta löytyy johtamisen ja käytännön elämän tarkkoja havaintoja! Hauskaa ja oivaltavaa. Lukusuositus, esim Asterix ja Riidankylväjä, Asterix ja Caesarin laakeriseppele, Asterix Korsikassa jne.

Tänään käsittelemme muutamia havaintoja Caesarin laakeriseppele -teoksen opeista.

Tarinahan menee niin, että Aladobix kännipäissään ja langollensa suivaantuneena lupaa tarjota hänelle muhennosta, joka on tehty Caesarin laakeriseppeleestä.

Obelix, myöskin kännipäissään, yltyy seuraamaan pomon suuruudenhullua ja egoistista suunnitelmaa

Pomoa siis otti päähän Smirgelinen veljen isottelu ja alentuva asenne. Ja niin lähtivät pomon lähimmät adjutantit toteuttamaan pomon fantasiaa.

He päättivät hankkiutua orjamarkkinoilla luxus-kauppiaan myyntivalikoimaan. Tifus oli Caesarin palatsin hovihankkija.

Ylimys, nimeltään Claudius Anonymus, joka päätyi hankkimaan heidät, ei kuitenkaan ollut palatsista.

Claudius nosti nämä uudet orjat aivan erityiseen asemaan, verrattuna muihin orjiin. He olivat kalliimpia ja nostivat Anonumuksen statusta. He saivat etuuksia, joita muilla ei ollut, heiltä ei vaadittu samaa laatua, eikä heidän tekemisiään valvottu. Muut orjat tulivat kateellisiksi ja alkoivat kääntyä näitä helyjä vastaan.

Long story short. Asterix ja Obelix onnistuivat laakeriseppeleen hankinnassa ja lankomies, Homeopatix, kutsuttiin aterialle. Arvata saattaa, että Aladobix ei saanut sitä tunnustusta, jota kaipasi, vaan lanko pysyi ylimielisessä tyylissään.

Tappeluhan siitä tuli.

Sanastoa:

Laakeriseppele = egoistinen vallannäyte, uho

Pomo = helposti järkytettävissä oleva, ottaa itsensä vakavasti

Känni = hybris, johon mielistelevät ja innokkaat liittyvät

Orjamarkkinat = head hunters, rekryprosessit

Hely = huonosti perusteltu erityisasema ilman tulosvastuuta tai valvontaa

Muhennos = ei kannata rakentaa omaa ammattitaitoaan muiden hyväksynnän ja kiitoksen varaan, eikä moitteiden. Haters hate.

Talentti tai avainhenkilö alistuu aina yrityksen tai organisaation mission alle. Hän palvelee organisaatiota tuottamalla enemmän arvoa ja saamalla muut tekemään osuutensa paremmin.

Talentti haluaa olla roolimalli ja tuloksentekijä. Hely haluaa erityiskohtelua ja huomiota ilman mitattavaa lisäarvon tuottamista.

Ode to a sales guy

Since I have lived such a long life, I decided to use my deep chest voice to write an ode to sales guys.

There should be a lot more sales guys (neutral) in different parts of organizations and industries because :

a sales guy follows the trends of the world, a sales guy is curious about the surrounding world. a sales guy is interested in people and their thoughts, needs and desires, problems and dreams. a sales guy wants to solve things and bring joy and add value. a sales guy self gets joy and value from it.

a sales guy understands that she needs help, so a sales guy gathers a team around her who shares same goals and want to achieve the common good, as they themselves benefit from it.  

a sales guy sets goals and works towards them. a sales guy does not mind if the goals are not reached immediately or there are problems along the way, a sales guy plans alternative solutions.

a sales guy gets a lot of bias and resistance and it makes the sales guy try again and try smarter. a sales guy plans, analyzes and makes action plans, thinks about her own message, its quality and to whom and how many times it should be shared. What channels to use for it.

a sales guy knows that sometimes she has to describe things on multiple occasions, from different perspectives, in order to be understood.

a sales guy listens and is present, a sales guy must properly understand and internalize the reality of her client. a sales guy can then crystallize the problem and offer a simple solution. a sales guy can simplify even complex things.

a good sales guy is recognized by the fact that she has reached her goals. a sales guy will not be able to fool herself that she is good if she did not accomplish what she has promised. a sales guy has clear metrics and goals.

a sales guy knows that customers need to be met often and a sales guy knows how to plan her calendar so that there is enough of the right kind of things to do that are leading to completed goals. a sales guy works by sowing in time to mow later. if a sales guy is not busy, it’s her own fault.

a sales guy knows how to communicate things to different people in different ways. a sales guy understands what motivates a person and what a person seeks for.

a sales guy is pleasant and sturdy. a sales guy is happy to be met as a sales guy always brings something new to think about or solves a problem.

a sales guy can forecast things because a sales guy recognizes the signs of the times. a sales guy is systematic, and a sales guy knows how to use systems to make visible to herself and others what she is aiming for and when she intends to achieve it.

a sales guy can take pressure, actually she likes it. a sales guy is used to tight schedules and last-minute difficulties. a sales guy is prepared for them in advance, as the sales guy always has a plan B in the back pocket.

a sales guy gets beaten frequently, but she gets up quickly and wiser

a sales guy knows how to celebrate achievements and rejoice in success. a sales guy does it with the client and sometimes with her own team. a sales guy knows how to reward others for good work because a sales guy wants them to repeat the good work in future.

a sales guy thinks everything is connected to everything and everyone needs everybody. a sales guy wants to get everyone to work in the same direction.

a sales guy knows how to negotiate and make strategies. A sales guy has acquired training and coaching in negotiation skills and a sales guy has trained her own performance and argumentation in front of the camera. a sales guy is happy to receive feedback as it makes her a better sales guy. A sales guy tries to break free from her manners and communicate clearly.

a sales guy will come up with a way. pandemics and other barriers get on the way, but a sales guy is thinking of other ways to generate value and solve things.

a sales guy dares to take risks and a sales guy believes in herself and her team by agreeing to a 50/50 pay structure. a sales guy’s goal is to earn more than the target salary. when sales guy exceeds it, a sales guy gets a reward for it, and that too makes a sales guy try even harder.

a sales guy doesn’t get stuck in unnecessary details, and it doesn’t get lost in detail that don’t add value. A sales guy cannot afford to make super quality in the wrong places, because then a sales guy would not get results.

a sales guy is tenacious and happy, A sales guy is an optimist. Otherwise she is not a sales guy anymore.

Oodi myyntireiskoille

Myyntireiskoja pitäisi olla paljon enemmän erilaisissa tehtävissä ja toimialoilla, koska:

reiska seuraa maailman asioita, reiska on kiinnostunut ja utelias. reiskaa kiinnostaa ihmiset ja heidän ajatukset, tarpeet ja toiveet, ongelmat ja unelmat. reiska haluaa ratkaista asioita ja tuottaa iloa ja arvoa. reiska saa siitä itse iloa ja arvoa.

reiska ymmärtää, että tarvitsee apua, siksi reiska kerää ympärilleen tiimin, joka puhaltaa yhteiseen hiileen ja haluaa saada yhteistä hyvää aikaiseksi, vaikka itsekin hyötyvät siitä.

reiska asettaa tavoitteita ja työskentelee niitä kohden. reiskaa ei haittaa vaikka tavoitteisiin ei heti pääse tai matkalla tulee ongelmia, reiska miettii vaihtoehtoisia ratkaisuja. reiska saa paljon torjuntaa osakseen ja se saa reiskan yrittämään uudelleen ja fiksummin. reiska suunnittelee, analysoi ja tekee toimintasuunnitelmia, miettii omaa viestiänsä, sen laatua ja kenelle sen voisi kertoa. reiska tietää, että joskus täytyy kuvata asia useaan otteeseen, eri näkökulmista, jotta tulee ymmärretyksi.

reiska kuuntelee ja on läsnä, reiskan täytyy ymmärtää ja sisäistää kunnolla asiakkaansa todellisuus. reiska osaa sitten kiteyttää ongelman ja tarjota yksinkertaisen ratkaisun. reiska osaa yksinkertaistaa selkeäksi monimutkaisiakin asioita.

hyvän reiskan tuntee siitä, että reiska on päässyt tavoitteisiin. reiska ei pysty narraamaan, että olisi hyvä, jos ei ole tehnyt sitä mitä on luvannut. reiskalla on selkeät mittarit ja tavoitteet. reiska tietää, että asiakkaita pitää tavata usein ja reiska osaa suunnitella kalenterinsa niin, että siellä on tarpeeksi oikeanlaista tavoitteisiin johtavaa tekemistä. reiska toimii niin, että hän kylvää ajoissa, jotta pääsee myöhemmin niittämään.

reiska osaa viestiä asiansa erilaisille ihmisille eri tavoin. reiska ymmärtää, mikä ihmistä motivoi ja mitä ihminen tavoittelee.

reiska on miellyttävä ja jämäkkä. reiskaa tapaa mielellään, koska reiska tuo aina jotain uutta ajateltavaa tai ratkaisee jonkun ongelman. reiskalle maksaa mielellään, koska kokee sen tuovan itselleen hyvää takaisin.

reiska osaa ennustaa, koska reiska tunnistaa ajan merkkejä. reiska on systemaattinen ja reiska osaa käyttää järjestelmiä tehdäkseen itselleen ja muille näkyväksi sen, mitä tavoittelee ja milloin aikoo sen saavuttaa.

reiskaa ei haittaa paine. reiska on tottunut tiukkoihin aikatauluihin ja viime hetken vaikeuksiin. reiska on varautunut niihin etukäteen, sillä reiskalla on aina suunnitelma B takataskussa. reiska osaa ottaa turpaan ja nousta nopeasti ylös.

reiska osaa juhlia saavutuksia ja riemuita menestyksestä. reiska tekee sen asiakkaan kanssa ja vielä joskus ihan oman porukankin kanssa. reiska osaa palkita muita hyvästä työstä, koska reiska haluaa, että ne tekee sitä samaa vielä tulevaisuudessa.

reiskan mielestä kaikki liittyy kaikkeen ja kaikki tarvitsee kaikkia. reiska haluaa saada kaikki työskentelemään samaan suuntaan.

reiska osaa neuvotella ja tehdä strategioita. reiska on hankkinut koulutusta ja valmennusta neuvottelutaitoihin ja reiska on treenannut kameran edessä omaa esiintymistään ja argumentointiaan. reiska ottaa palautetta mielellään vastaan, sillä se tekee hänestä paremman reiskan. reiska yrittää päästä irti maneereistaan ja kommunikoida selkeästi.

reiska keksii kyllä keinot. pandemiat ja muut työntää kapuloita rattaisiin, mutta reiska miettii muita tapoja tuottaa arvoa ja ratkaisee asioita.

reiska uskaltaa ottaa riskiä ja reiska uskoo itseensä ja tiimiinsä niin, että suostuu 50/50 palkkarakenteeseen. reiskan tavoitteena on ansaita enemmän kuin tavoitepalkka, kun reiska ylittää sen, saa reiska siitä palkinnon ja sekin saa reiskan yrittämään enemmän.

reiska ei jää turhiin detaljeihin jumiin, eikä jää hinkaamaan sellaisia yksityiskohtia, jotka eivät tuota arvoa. reiskalla ei ole varaa tehdä ylilaatua väärissä kohdissa, koska silloin reiska ei pääsisi tuloksiin.

reiska on sinnikäs ja iloinen, reiska on optimisti.

reiska ❤

Pesänrakennusvietti ja toimistotilat

Toimitila on mission väline. Missio toteutuu kulttuurissa ja tekemisessä, niiden toteutumisalustana on usein toimitila. Toimitila on siis Toiminnan tavoitteen toteutumisen väline, ei henkilökohtaisten tarpeiden täyttymyksen toteuttaja (ehkäpä joskus sitäkin).

Kymmenisen vuotta sitten olin tilanteessa, jossa sain HR-huoneeseen (kyllä meillä oli silloin huone) itkuisen nuoren naisen. Hän vuolaasti itkien ja ääntään korottaen valitti juuri tekemästämme päätöksestä muuttaa toimisto kauemmaksi hänen kotoaan. Hän sanoi, että ’tämä on törkeää! olen nimenomaan siksi valinnut tämän työpaikan, että pääsen pyöräillen töihin!!’ Vastasin hänelle rauhallisesti, että ’onpa harmi, olisimme niin mielellämme pitäneet sinut’

Muutimme joulukuussa uusiin toimitiloihin Kalasatamaan. Tai siis, me emme muuttaneet, meidän tavarat muutti, koska Korona. Me ollaan kotona enimmäkseen.

Toimitila-asiassa on ollut viime vuosina muutama trendi kohdallamme:

  • tarvitsemme koko ajan vähemmän tilaa – vuokrasumma pienenee
  • toimisto myydään alta ulkomaiselle sijoittajalle, näin on tapahtunut 5 vuoden aikana 3 kertaa
  • tavara vähenee
  • työpistekeskustelua käydään säännöllisesti

Toimistossamme kohtaa muutaman kymmenen ihmisen henkilökohtaiset toiveet, odotukset ja tarpeet, sekä toiminnallisuuden, talouden ja kulttuurin vaatimukset.

Listaan tähän muutamia valintoja toimitilamme valintaan liittyen.

  • meillä ei ole kiinteitä paikkoja kenelläkään, ei edes taloudella tai toimarilla
  • meillä on vähemmän työpisteitä, kuin henkilöitä
  • tämän vuoksi meillä on läppäreitä varten telakat, näytöt, näppikset ja sähköiset/säädettävät työpöydät, investointi maksaa itsentä takaisin pienempänä vuokrana nopeasti

Kulttuuri ja periaatteet

  • ihmisten tulee altistua toistensa ajatuksille satunnaisesti, ei pelkästään suunnitelmallisesti (tätä voi myös tapahtua digitaalisesti)
  • toimitilan ei tule kannustaa eristäytymiseen ja siiloutumiseen, muutoin kuin suunnitelmallisesti ja väliaikaisesti
  • toimitilan tulee tukea tiimiytymistä ja vapaata liikkumista tiimien välillä
  • jokaisella tavaralla tulee olla oma tilansa, ihmiset liikkuu

Meillä on siis tiloja, joissa tehdään meidän strategian kannalta tärkeitä toimintoja

  • Yhteinen tila ruokailua ja notkumista varten
  • Koko toimiston yhteinen olohuone, sohva
  • Hiljainen lukunurkkaus, jossa nojatuoli
  • Muutama neukkari
  • Vapaaehtoisille tarkoitettu iso ’askartelupöytä’
  • kummikirjeenvaihtoon tarkoitetut tilat, printtaaminen ja lajittelu
  • Varastotilaa, siivouskomero jne
  • Jokaisella tiimillä omat kaapit ja alue, mutta ei nimettyjä paikkoja, alueella saa istua kuka vaan
  • muutamissa pisteissä kaksi näyttöä niitä tarvitseville
  • jokaisella lukittava kaappi tai laatikko henkilökohtaisille tavaroille, minulle riittää ihan vaan reppu ja kori
  • nitojat, rei’ittimet, teipit, kynät, viivottimet on yhteisiä
  • yksityisiin puheluihin on kaksi Framery-koppia
  • kaksi työhuonetta on ns hiljaisia huoneita
  • sisustuksessa näkyy kuvamaailmamme ja muistutus työmme fokuksesta, esineet kertovat tarinoita

Koirat haukkuu ja karavaani kulkee – somemoderaattorin elämää

Olemme varainhankintatoimisto. Meidän tehtävämme on rahoittaa pysyvä muutos kehitysmaissa, tai ainakin sen alkusysäys. Lisäksi autamme hädässä ja katastrofeissa, siihenkin tarvitaan rahaa.

Jotta saisimme työllemme rahoitusta, kerromme sen tuloksista ja siihen liittyvästä tarpeesta mahdollisimma monelle, mahdollisimman monta kertaa. Käytämme tähänä kertomiseen monia eri kanavia, joista sosiaalinen media, kuten Facebook, LinkedIn, Twitter ja Instagram, on yksi esimerkki.

Sosiaalista mediaa pitää tarkkailla, varsinkin joulunpyhinä. Varsinkin, jos meneillään on ostettu kampanja, joka näkyy meille tuntemattomien ihmisten sivuilla. Olemme hoitaneet tarkkailun pyhien aikana siten, että johtoryhmä ottaa vuoron itselleen.

Tässä asetelmassa on useita etuja: ensinnäkin tämä pitää johdon hyvin kiinni suuren yleisön mielenmaisemassa sekä antaa ymmärrystä järjestön erilaisista työtehtävistä.

Vihapuhetta, tappouhkauksia ja epäjohdonmukaisuuksia on raskasta alussa lukea. Ajan myötä siihen tottuu osana tehtäväkentää. Kaikkien päättelykyky ei todellakaan johda samaan suuntaan. Erityisesti kehitysyhteistyö herättää voimakkaita tunteita ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia. Tämä oli minulle uutta, kun siirryi busineksesta maailmanparannushommiin.

Koskaan aikaisemmin en ole ollut näin kärkevien ja kiivaiden arvostelujen kohteena. Toiminnanjohtajahan edustaa koko organisaatiota ja siten altiistuu monelta tasolta tulevalle arvostelulle (toki myös useimmiten kiitokselle). Toki arvostelua ja hyökkäyksiä on tullut aikaisemminkin, edustaessani maailman suurimpia teknologiayrityksiä myyntitehtävissä, oli varsin tavallista, että ammattiostajat käyttäytyivät erittäin huonosti ja alentuvasti myyjää kohtaan. Varsinkin nokialla oli tällaista kulttuuria. Samoin henkilökunnalla on ollut meilläkin ylilyöntejä , mutta myös silloin kun oli henkilöstöjohtajana erään kipinöivän fuusion aikana. Silloin tuli tappouhkauksiakin.

Meillä WV:ssä on onneksemme erittäin kokeneet viestinnän ammattilaiset, viilipyttymäiset ennakoijat, paljon nähneet ja todellisuuteen ankkuroituneet. Samat ihmiset käy ’kentällä’ tutustumassa oikeisiin tarinoiden ihmisiin ja kehitysyhteistyön todellisuuteen. Sitten he täällä suomessa ottavat vastaan arvostelua ja uhkailua milloin mistäkin asiasta. Välillä on liikaa kuvia, välillä liian vähän, vääränlaisia kuvia, liian paljon tietoa, liian vähän tietoa, liian yksinkertaistettua, liian monimutkaista. Väärät aiheet, väärin autettu. Viestinnän ammattilaisten ja johdon tulee jatkuvasti kalibroida kompanssiaan, seurata ilman paineita ja säätiedotuksia. Varusteet pitää olla juuri sopivat, ei liikaa, ei liian vähän.

Somessa meillä on ollut periaatteena se, että emme ala turhan rankalla kädellä siivoamaan kommenttikentää. Somella on tapana itse siivota älyttömyytensä. Yhteisö alkaa käydä keskustelua keskenään, jolloin meidän tehtäväksi jää moderointi. Kiitämme ja tykkäämme hyvistä kommenteista ja vastaamme meille osoitettuihin kysymyksiin. Kun kommentit jättää kaikkien nähtäväksi, antaa se myös muille alaa seuraaville käsityksen keskustelun tasosta, sekä siitä, että vastustajiakin on paljon, tarvitsemme tukea.

Joskus eryisesti Twitterissä myrskyää ja vaaditaan päätä vadille. Vaatiii hermoja seurata keskustelua ja ennakoida tilanteen kehittymistä. Milloin olemme hiljaa? Milloin kannattaa ottaa kantaa? Kaikki myrskyt laantuvat aikanaan. Tekevätkö tuhoja ja kuinka paljon? Usein keskustelua käydään muutaman tuhannen ihmisen kesken ja helposti erehtyy luulemaan asian olevan globaali.

Mediassa saatetaan myös hyökätä. Ennen vanhaan asiaan vastattiin muutaman viikon sisällä mielipideosastolla tai oikaisuissa. Nyt artikkelit leviää nopeasti kulovalkean tavoin, joten hereillä pitää olla. Milloin kannattaa ottaa kantaa? Jälleen sama kysymys. On joitain keskusteluja joihin ei kannata lähteä, jos sinua ei ihan nimeltä sinne kutsuta.

Arvostelun ja vihapuheen lahja on se, että oma suunta tulee jatkuvasti tarkastettua. Olenko oikealla asialla ja oikealla asenteella?

Save my Private Parts – a 500 euros campaign with a million audience and finally a change in criminal law

TOOLS USED FOR FEMALE GENITAL MUTILATION

THE STORY BEHIND THE CAMPAIGN

The Problem – The Need – Attention – Personal – Courage – Knowledge – Dream

2015 we had a huge challenge. Our revenue went down with 25% and we needed to reorganize. Some of our very important programmes were in danger to be closed. One of them was our work against female genital mutilation (FGM) in Kenya, Sook.

We had made promises for the most vulnerable people and we didn’t want to break them. Very serious.

Global problem

  • there is more than 200 million girls and women whose genitals have been mutilized
  • 3 million girls every year get mutilized, that makes 8000 girls a day
  • FGM causes severe diseases and child and maternity mortality
  • FGM takes girls out from school
  • FGM is crime against humanity

Our Goals

  • get attention to this global problem
  • get funding to our anti FGM work
  • start talking about mutilation, not circumsation

Our DREAM was to change the law in Finland to criminalize female genital mutilation

The Way

– no money, unknown issue

So, we didn’t have funding and we were facing many needs. Our motivation to win this challenge was very strong and we needed new ways . The Finnish people were not aware of mutilation and how common it is. So far the tries to communicate about it have not been successful. The topic is delicate and difficult. Also shameful.

We decided to be respectful and shameless.

Private Parts – Pelasta Pimppi – seis silpomiselle

That wording is used when talking with little girls. It is a practical and a pure word. Never seen used in fundraising or marketing. When we got the idea of using that word and started testing it around, it always created a strong reaction. Either judging or delighted. We were facing something big.

The message was so strong that not all our board members at that time accepted it, the board was confused but did not stop us from piloting.

We were nervous. This might fail small or succeed big. Most important was to do our outmost best to keep our promises. We took the risk.

Timing

International day against FGM is on the 6th of Feb. That is when we came out. We prepared us carefully, made Q&A’s, interviewed experts, studied material even more. Shared all the information we had internally and externally to prepare us for the coming.

Personal stories and faces

We needed some real people and stories for the campaign. We needed some common sense facts. Due to the fact that the topic is very personal and sensitive, it took some time to get the stories.

Issue is severe and global, but there is always a vulnerable, private person behind.

We managed to get all. Now we had a strong punch line, real stories and heavy facts.

Personal experience

we all have a relationship with the topic. We all have private parts. This makes it personal for the audience as well. Message will give a strong emotional effect.

Brave and straight forward

We decided to be brave and straight forward. Use real words and examples. We did not want to be ashamed or making things look prettier than they are. Nor uglier.

We we talked about mutilation, we gave simple, practical examples. How is it to give birth? How do you pee or what happens when you have your periods? What about you first sexual intercourse.

Respect

As we knew women that have been mutilized, we wanted to treat the matter respectfully. FGM is not done to harm the girls, it is for their best in that culture. FGM is not a religious act. In cultures where all the girls have been mutilised, there is no experience for better.

Openness

We decided in the beginning that we welcome everyone to join. We need the whole world to fix this. We will talk with everyone, the pros, the ones against. It is ok to get criticism, and we got that. Not all the NGO’s liked our approach.

A million people reached

Finland’s population is 5,5 million. We reached one million of them in the first months. We were in TV, radio, magazines, newspapers, we were liked and shared in SOME tens of thousands of times.

We won a marketing prize in a influence marketing category, influencing through emotions and psychology

we continued with multi channel marketing and frequent fund raising.

Finland

Even if we don’t do domestic work, there was a dream to change things in Finland. Finland had not criminalized FGM as other Nordic countries have.

There is a way in Finland to make initiatives for the parliament. One needs to collect more than 50 000 names and the parliament will decide upon the matter. The NGO field in Finland was not unanimous and some even very strongly against our suggestion to make an initiative for a criminal law change.

We visited a business man who is very courageous with fixing social problems. He wanted to join the campaign and sign the plea as the first signee, I was the second one. That was also our way to get more attention, prevent hits from NGO field and simplifie the language.

Then the lobbing started. Many, many meetings. Meeting tens of parliament members, all the political parties. We attended seminars, groups, discussion forums. Talked with other organizations and municipalities and decision makers.

We had a meeting with Social and Health minister and managed to hold a closed door meeting with the religious leaders hosted by the Minister Saarikko.

Over 62 000 signatures

Mission completed. We needed another miracle though on the way, after a slow start we finally managed to collect the names in couple of weeks.

Some months of bureaucracy and finally in October 2020 the initiative was approved in the Finnish Parliament!!

We got our names written in the history books 🙂 . The work continues.

Excellent.