Tällä viikolla täytän 51 vuotta. Tämä juhlavuosi päättyy ja uudelle tulee tilaa. Tässä yhteenvetoa vuoden tunnelmista ja tapahtumista. Mobiililaitteella luettelonomaisesti kirjoitettuna.

Tammikuussa 2015 vietin synttäripäivää New Yorkissa työmatkalla. Hotellihuoneessa oli miehen jättämä kaunis ruusukimppu ja sydänkortti, joka ilahdutti. Päivän päätteksi pääsin limusiinin kyydissä lentokentälle. Aurinkoinen Manhattan näytti parhaat puolensa luxuskyydin ikkunasta ja olo oli toiveikas, tästä tulee hyvä vuosi! Lentokoneessa oli taas yllätys, sain shampanjatarjoilun ja onnittelut lentoemäntien välittämänä. Kiitos käly ja luokkatoveri! Yllätykset jatkui illalla Suomessa, minut kaapattiin yllätysjuhliin Pohjoisrantaan ihanien ystävien hemmoteltavaksi. Kiitollinen siitä. Kiitos Tarja ja muut ja tietysti suomalaisen limusiinin kuljettaja, Arja. Lisää juhlintaa jatkui pienessä Kontulan kolmiossamme seuraavana päivänä, yllätyshieno kakku ja paljon vieraita, ihana ja tiivis tunnelma. Onnea. Kiitos Arto. Kiitos Inni, keittiön tehopakkaus.

Helmikuussa päätin hakea uutta tehtävää ja yrittää vaihtaa alaa. Laitoin hakemuksen World Visionin toiminnanjohtajana tehtävään. Erittäin perusteellisen pohdinnan jälkeen. Tein Swot-analyysejä ja plussia ja miinuksia. Loppujen lopuksi yksi kysymys ratkaisi: harmittaisiko minua vanhana, jos en tarttuisi tähän tilaisuuteen? Vastaus oli selkeä kyllä, päätin siis ottaa riskin ja antautua ruodittavaksi ja syynättäväksi. Hyväksyin myös mahdollisuuden epäonnistua ja tulla hylätyksi.

Maaliskuussa kävin Düsseldorfissa ja huhtikuussa Madridissa. Sekä edelleen juhlimassa rakkaiden ystävien kanssa Puulan rannalla, luxusta sekä seura, ruoka ja puitteet. Kiitos Kriske!

Keväällä tein myös hautajaismatkan isän ja äidin kanssa Varkauteen, kävimme isän vanhempien haudalla ja näin paljon isän vanhoja ystäviä ja paikkoja hänen lapsuudestaan. Arvokas kokemus. Olin sairaslomalla polvileikkauksen jälkeen ja minulla oli aikaa tähänkin elämykseen. 

Polven kierukkavamman korjaus hoidettiin ammattimaisesti Diacorissa. Kuuden viikon pysähdys ja kotisohvahoito. Sitten heti Amsterdamiin.

Äitienpäivää vietettiin Kaikkien äitien kanssa Koukkuniemessä. Kiitos Siiri ja Sami!

Alissan oppivelvollisuus loppui ja alkoi lukiolaisen elämä. Hyvä, Alli!

Selin kesä alkoi talkoilla ja sain himoitemiani kiviröykkiöitä pihaan. Kiitos Kimmo ja muut! Selin kesä oli muutenkin ihana ja toimelias. Paljon vieraita ja tuttuja. Kirppariostoksia ja vintin aarteiden ihastelua.

Pihamökin kunnostus huipentui  maalaamiseen, mökistä tuli viihtyisä ja hieno, uusi katto ja seinät. Kiitos Arto tiimityöstä.

Kesällä sain takaisin ikivanhan ystäväni Ameriikasta, olemme jo viettäneet yhdessä aikaa käkätellen siellä ja täällä. Kiitos, Lena!

Juhannuksena sain olla mukana keikalla konferenssissa, pääsin laulamaan sydämen kyllyydestä itseäni parempien laulajien ja muusikoiden seurassa. Nyt voin kuolla onnellisena 😉 Kiitos Juke!

Heinäkuussa oli muutto Pihlajatielle. Rivakka ja tehokas. Tiimityö toimi saumattomasti, kiitos Arto ja Alissa. Uusi koti, uudet maisemat, ihanat pyöräilyreitit.

Heinäkuussa tuli Siirille ja Samille uusi perheenjäsen Romaniasta, Dona. Hauska tapaus, josta Siirin lempeällä kasvatuksella on jo kuoriutunut rohkeampi koiraotus.

Jossain vaiheessa vietimme kivan päivän Juken ja Katrin vieraina Lahdessa. Vuosien kestävää ystävyyttä. 

Veetin synttäreitä juhlittiin Hangossa perinteiseen tapaan heinäkuussa, suloinen poika.

Heinäkuussa oltiin Siirin ja Alissan kanssa Fuengirolan helteessä. Leppoisaa laatuaikaa hyvässä seurassa, hyvän ruoan ja auringon helliminä. 

Iso Hali -kuoroprojekti on matka, jota ei heti unohda. Olen niin iloinen, että uskalsin lähteä siihen ja että niin moni lähti mukaan ilolla. Siitä tuli unohtumaton matka upeiden naisten kanssa, paljon kohtaamisia ja energiaa, ystävyyttä, itsensä ylittämistä, iloa, musiikkia, oppimista ja löytämistä. Kiitos Hanna-Maria hulluudestasi ja heittäytymisestäsi ja rautaisesta ammattitaidostasi, herkkyydestä ja ystävyydestä! Kiitos Iso Hali, tiedän, että teillä olisi ollut muutakin tekemistä, mutta valitsitte lähteä täysillä matkalle mukaan.

Isovanhemmuuden ihania hetkiä saatiin kokea Korkeassaressa Arton ja Leon kanssa. Siinä toteutui idyllinen unelmani. Laatuaikaa pienen ihmisen kanssa ihmetellen ja ihastellen. Mikä lahja! Leo, vaari ja mummu, läsnä ja yhdessä.

Syyskuussa alkoi uusi työ ja uudet seikkailut. Intensiivistä oppimista ja kimurantteja asioita uudella alalla. Kehitysyhteistyön opettelu ja reagoiminen leikattuihin budjetteihin. Politiikkaa, uusia ihmisiä, YT-neuvottelut, budjetit, organisaation rakentaminen, keskusteluja ja raportteja. Ongelmia ja ratkaisuja. Uusia ihmisiä, sanoja, tunteita, suhteita, historian taakkaa, epäonnistumisia, onnistumisia, voittoja ja elämyksiä. Mielenkiintoista ja sytyttävää. Paljon uusia mielenkiintoisia ihmisiä, upea organisaatio. Toivoa ja välittämistä. Julkkiksia ja taviksia. Konsertteja, tilaisuuksia, matkoja. Vaikka jäisi tähän, on sen arvoista. Kiitos mahdollisuudesta!

Lokakuussa  oli Kyproksen matka ja päälle Iso Hali -konsertti. Konsertin jälkeen karonkka. kiitos, Sanna. Kiitos myös koko ihmistä lämmittävästä hartiahuivista, joka hoitaa kokonaisvaltaisesti sekä mieltä, että kehoa. Sen voi laittaa mulle sitten hautaan mukaan.

Lokakuussa juhlittiin kaksivuotiasta Leo Sulevia. Kiitos Saara ja Joonas! Parasta ikinä. Ei juhlat, vaan Leo.

Lokakuussa taisin olla Wienissä tutustumassa World Visionin kansainvälisiin kollegoihin.

Marras-joulukuussa pääsin Kenian kiertueelle. Me tehdään työtä, jolla on merkitystä ja saamme tuloksia aikaiseksi, se on selvää. Kiitos, Ulla! Tutuksi tuli pakolaisleiri, slummi, maaseutu, aavikko. Tapasin Annen ja Arin ja paljon, paljon ystävällisiä Kenialaisia. Paljon toivoa, köyhyyttä ja pieniä rikkauksia. Kiitollisuutta ja ihmeitä. Surullisia ja onnellisia tarinoita. Afrikkaan voi ja pitääkin rakastua.

Joulua vietimme perheen kesken Meikussa, Hangossa ja Selissä. Sopuisaa illanviettoa rakkaiden kanssa. Kiitos.

Vuosi vaihtui Katrin vieraana Pohjanmaalla. Elämysmatka aakeelle laakeelle. Hemmottelua hyvän ruoan ja juoman kanssa, iskelmämusiikkia, tee-se-itse-karaokea, löhöilyä, huutokauppaa, halpa-aittaa ja hevostalli. Kiitos, Katri.

Tammikuussa vielä tapasin lukiokavereita yli kolmenkymmenen vuoden takaa. Seitsemän tuntia saman pöydän ääressä Kolmessa Kruunussa. Pitkät kierrokset on kukin käynyt, mutta sisällä on edelleen se tuttu teini.

Elämä on hellinyt hyvillä vanhemmilla, jotka on osanneet antaa kasvaa rauhassa ja vapaasti, hyväksyen ja rakastaen, Pitkällä avioliitolla, jonka on kruunannut kolme viisasta, tasapainoista ja lahjakasta tytärtä. Veljellä/siskolla ja sen rakkailla lapsilla. Älykkäillä suurisydämisillä vävyillä. Ihmeellisellä lapsenlapsella, jonka kanssa saa viettää aikaa. Kaiken lisäksi vielä uudella tulokkaalla ensi kesänä. Leon pikkusisarus. Suurella suvulla, joka on aina jaksanut kiinnostua ja kannustaa ja joka aina toivottaa tervetulleeksi. Terveydellä, kauniilla kodilla, lämmöllä ja suojalla. Ystävillä.

Mielenkiintoista nähdä, millaiseksi 51-vuotiaan elämä muodostuu. Nyt pitää vähän hengitellä.

Kiitos seurasta.