Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2014

Salaista salsaa toimistolla

Nyt tulee tiukka analyysi tanssin merkityksestä työn tuottavuudelle. Tämä on tarina Keilarannassa keskiviikkoisin kokoontuvasta puolisatunnaisesta laumasta ihmisiä, joita yhdistää kyky silloin tällöin asettua epämukavaan tilaan.
Nämä ihmiset vaeltavat hieman epätäsmällisesti eri puolilta Suomen maata erään toimistorakennuksen kahvilaan. Jokaisesta näkee, että jotain jäi juuri kesken: pilkuntarkka raportointi, inttävä konfferenssipuhelu, nopea tiedon keräys asiakkaalle, ylipitkä puhelu. Nämä hahmot havahtuvat kutsuhuudon kuullessaan ja irrottelevat itsensä Excel-taulukoista ja odottavista velvollisuuksista, ikään kuin kärpäspaperista. Osa laumasta varastaa ajan itselleen pitämättä siitä sen suurempaa numeroa kotona tai kavereille. Tämä alkaa jo olla niin kiva juttu, että siitä ei kannata huudella. Tulevat vain mustasukkaisiksi tai kateellisiksi 😉
Kokoonkutsujana toimii Rouva H. Hän on itse kokenut aikanaan niin mukavia asioita tanssin tiimoilla, että haluaa osoittaa myös muille sen toimivuuden. Rouva H on sitkeä ja innostava ja jaksaa hoitaa hankalat nimienkeräys- ja organisointihommat. Jos Rouva H ei jaksaisi painaa, ei lauma saisi koskaan sille varattua oppia ja kokemusta.
Opettajana toimii Herra J. – tunnettu TV:stä. Lauma ujosteli ja odotti kovasti tämän hurmurin kohtaamista. Hän on niin taitava ja komea, lauma oli kyllä nähnyt Herra J:n suoritukset ja näyttävät esiintymiset valtakunnan televisiossa. Ei meillä toimistolla ole sellaisia ennen nähty. Herra J osoittautuu kuitenkin lempeäksi ja taitavaksi pedagogiksi. Hänen kyltymätön myönteisyytensä saa laumassamme ihmeitä aikaan. Oivalluksia ja avautumisia. Herra J suhtautuu kunnioituksella siihen, että olemme arkoja ja ujoja, hän muistaa kiittää ja kehua jokaisesta oikeaan aikaan astutusta askeleesta ja käden asennosta. Täytyy kyllä sanoa, että alussa varsinkin tämä ei määrällisesti ole mikään valtava suoritus, muistamisen kannalta kyllä. Herra J on oivaltanut sen, että sopiva määrä onnistumisia siivittää uusiin onnistumisiin ja sen että kuilut ylitetään askel kerrallaan. Herra J tietään myös sen, että rauhallinen, hyväksyvä ja hauska, jopa leikkisä ilmapiiri saa myös aikuiset ylittämään itsensä.
Joka ainoa kerta lauman kokoontumisessa tapahtuu ainakin seuraavaa: Herra J kohtaa tyhjät katseet ja musiikittoman maailman. Kukaan ei muista mitään, mitä edellisellä kerralla tehtiin. Jokaisen ajatus harhailee vielä edellisissä ja tulevissa velvollisuuksissa. Aloitamme kakofoniasta ja kaaoksesta matkan tyhjiöön ja sieltä järjestykseen. Hiljainen porukka kokoontuu ja yrittää muistaa, miksi oli tullut paikalle. Siitä sitten aletaan rakentaa. Ensimmäiset kerrat käytettiin marssimiseen, töminä täytti alakerran, kun yritimme kävellä rytmissä ja jonossa. Musiikkikappaleissa oli aina samat sanat : onetwothreefourfivesixseveneight, onetwo…. Suomalaista salsaa.
Ryhmädynamiikassa tapahtui kummia. Lauman jäsenet olivat satunnaisesti valikoituneita virtuaali-organisaation jäseniä. Tittelit ja asemat unohtuivat. Olimme kaikki suunnilleen samalla viivalla, uuden edessä. Jouduimme kaikki vieraalle maalle, lähelle kollegaa. Meidän piti opetella katsomaan toisiimme, tulemaan lähelle, ottamaan kädestä kiinni. Parit vaihtuivat monta kertaa illan aikana ja aina oli uudet kasvot ja kädet, vartalo ja hengitys. Jouduimme hyväksymään itsemme ja toistemme tuoksut, nihkeät kädet ja hapuilevat katseet. Kaikessa sääntöjen mukaan, rooleja noudattaen, hermostuneen hihityksen ja keskittyneiden ilmeiden viidakossa.
Dynamiikasta tulee mieleen työelämän kannaltakin monta tärkeää teemaa, jotka osoittavat sen, että tanssi ei ole aloittelijalle fyysinen laji. Suurin taistelu käydään korvien välissä:
LUOTTAMUS: Prosessi kantaa. Tätä on tehty ennenkin, ei tässä voi huonosti käydä. Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua? Moka. Sitten vaan takaisin lattialle harjoittelemaan.
OPPIMINEN: olemme kaikki samassa veneessä, oppimassa uusia asioita uusien ihmisten kanssa. Olemme kaikki voittamassa itseämme ja hakeutumassa vieraille alueille. Tässä ei voi kuin onnistua.
ROOLIT: On turvallista, kun on selkeät roolit. Latino-tanssissa mies vie ja nainen seuraa. Piste. Kuulostaa helpolta, mutta ei se sitä ole. Tilanne on ilmeisesti molemmille osapuolille vaikeaa, miehen on vaikeaa löytää oikea tapa olla tanssin mies ja naisen on vaikeaa päästää irti ja olla vietävänä.
VIESTINTÄ: Tanssissa pitää olla herkkä kaikille viesteille. Jos sulkeutuu sisäiseen maailmaansa ja ei osaa päästää niistä taulukoistaan irti, ei pysty seuraamaan tanssin kulkua. Tanssissa pitää olla läsnä ja tulkita pieniä viestejä ja eleitä, kuunnella musiikkia ja antaa rytmille valta.
RENTOUTUMINEN: On huomattavasti mukavampaa yrittää päästä yhdessä tavoitteisiin, kun on hauskaa. Jännittynyt ja tukkoinen keho estää ajattelua. Luottamuksen puuttuminen estää avoimuutta.
HEITTÄYTYMINEN: Annan itselleni luvan heittäytyä. Olen läsnä, kuuntelen ja seuraan viestejä musiikkia, ohjeita, eleitä. Uskallan päästää lähelle ja mokata. Uskallan näyttää hassulta ja uskallan näyttää sen, että pelkään. Olen voittanut itseni.

Lauman harrastus on jo siivittänyt heidät kahteen spektaakkelimaiseen tanssiesitykseen firman juhlissa. Omat hurrasivat ja kannustivat. Lauma harjoitteli, hermoili ja säteili.
Näin laumasta rytmittömästi marssivia nisäkkäitä kuoriutui varsin kelpoja, paljon oppineita, säkenöiviä estraditaiteilijoita. (tai no, toimistotaiteilijoita)

Mainokset