Hyvää kannattaa aina odottaa. Hiljaa hyvä tulee. Odottavan aika on pitkä. Kaikella on aikansa.
Kipeän koiven kanssa on pakko odottaa ja olla kärsivällinen. Paraneminen tapahtuu aikanaan, luutuminen ottaa aikansa. Uusi kudos tarvitsee aikaa tervehtyäkseen ja vahvistuakseen. Kärsimättömyys ei oikeasti auta. Odottamisen virtaan kannattaa heittäytyä ja antaa ajan kulua, tervehtymisen tapahtua ajallaan. Hetkittäiset kärsimättömyyden aallot kannattaa vain lempeästi ohjata ovesta ulos. Kiireen ja kärsimättömyyden tilalle alkaa ilmestyä ihan uusia asioita. Yllätysvierailuja ystäviltä, intensiivisiä keskusteluhetkiä rauhassa ilman keskeytyksiä, rauhaa, lepoa, hellyyttä ja palvelualttiutta. Omaishoitajan herkullinen kalakeitto, ystävän leipoma leipä tai kakku, hömppälukemista ja mahtavia blogilöytöjä. Kiitollinen kaikesta.
Näin on myös meidänkin elämässämme. Usein busineksessa sanotaan, että pitäisi toimia ja tehdä päätöksiä nopeasti. Nopeat syövät hitaat. Nopeaa regointia ja intuitiota arvostetaan niin pitkälle, että odottamisen ja hidastelun edut ovat hautautuneet keskusteluissa ja leimaantuneet vanhanaikaiseksi tavaksi toimia.
When in doubt, don’t! (jos epäilet, älä toimi) Mielestäni erittäin viisas ohje isojen päätösten suhteen. Tämä ei sulje pois intuition tai nopean analyysin osuutta päätöksen teossa, tai riskinoton kannattavuutta silloin tällöin. Mutta antaa erittäin viisaan neuvon isojen päätösten suhteen, kuten esim. työpaikan vaihtamisen, avioeron, elämänmuutoksen, ihmissuhteiden, ym kanssa. Jos ’selkärangasta’ nousee pieni epäilys hankkeen/päätöksen onnistumisesta, tai päin vastoin synkkyyden keskellä vilkkuu pieni toivon kipinä, jos intuitio kertoo arvoristiriidasta tai päätöksen seurausvaikutuksista pitkällä aikajänteellä, älä tee mitään. Tekemällä ei mitään teet itse asiassa aktiivisen päätöksen vielä odottaa.
Joskus on vain viisasta istua ja odottaa, että tunne menee ohi. Tunteen ohjaamana tai vallassa ei ole hyvä tehdä isoja päätöksiä. Kannattaa odottaa ja samalla tutkia tunteen ominaisuuksia. Mistä tämä tunne kumpuaa, missä se tuntuu, miksi se on näin voimakas? Mihin sattuu ja miksi sattuu? Mikä työntää pois? Mikä vetää takaisin? Mikä on arvokasta? Mistä voin tinkiä? Mistä en missään nimessä tingi?
Toisille odottaminen ja kärsivällisyys on tuttua ja arkipäiväistä tomintaa, toisille ulkoavaruudesta ilmaantuva kohtuuton vaatimus.
Viime vuosina olen siis harjoitellut odottamista. Odotan, että ajatus selkiytyy. Odotan, että aika kuluu ja kärsimättömyys heikkenee. Odotan, että viisaus kasvaa ja näky kirkastuu.
Odottaminen on aktiivista työskentelyä. Pyrin, että ruokin ajatuksiani terveellä ravinnolla. Keskityn olemiseen , hengittämiseen ja itseni tunnistamiseen, vietän aikaa hyvässä seurassa, luen hyviä kirjoituksia, tutustun uusiin ihmisiin, annan mahdollisuuden uudelle kasvulle. Pidän silmät auki. Päästän irti.
Strategian toteuttamisessa on hyvä unohtaa mennyt selektiivisesti, sanoo Vijay Govindarajan. Siis valita ne asiat, jotka ovat muistamisen arvoisia. Sitten voi miettiä seuraavan isomman siirron esim työpaikan tai ammatinvalinnan suhteen.