Mikä on shoppailun rauhoittavan vaikutuksen salaisuus? Shoppailua ei länsimaalaisessa yhteiskunnassa ole pitkään aikaan taidettu harrastaa pelkästään sen vuoksi, että hankkisimme välttämättömyystarvikkeita. Välillä toki sitäkin. Mikä saa minut haahuilemaan kaupoissa tuntikausia tai selailemaan katalogeja ja webbisivuja loputtomasti. Syötän mielikuviini ajatuksia omistamisesta tai ulkonäöstä, sisustuksesta, urheiluvälineistä, milloin mistäkin. Hypelöin ja selailen, katselen kiertelen, suunnittelen tai teen heräteostoksia.

Saatan hankkia itselleni tavaraa, jota myöhemmin ihmettelen, että mikä olikaan se tarve, joka tässä nyt tuli täytettyä. Moni hankittu asia tuntuu turhanpäiväiseltä nopeammin kuin osasin kuvitella. Tyttäreni Alissa sanoi 5 vuotiaana, kun toin hänelle uuden pehmolelun, että ’ihana! Joku kolme päivää tää on tosi ihana ja sitten siitä tulee ihan tavallinen’ Jo 5 vuotias lapsikin ymmärtää uutuuden viehätyksen katoamisen. Omistaminen vain harvoin tuo pitkäaikaista iloa.

Kuitenkin shoppailen. Vaikka jo etukäteen tiedän, että ilo on lyhytaikainen ja mikään ei kestä ikuisesti. Tiedän, että kotona odottaa paljon vaatteita ja tavaroita, joihin en ole edes katsonut pitkiin aikoihin. Kaapit on pullollaan asioita, joita vielä jonain päivänä tarvitsen. Pahimmillaan minulle on käynyt niin, että olen ostanut mielestäni ihanan laukun ja menen kotiin huomatakseni, että kaapissa odottaa jo samanlainen. En siis edes muista aikaisempia hankintojani. Ehkäpä nekin aikanaan on antanut samanlaisen tyydytyksen lyhytaikaisesti ja unohtunut sitten pois.

Kun olen stressaantunut tai turhautunut, kun elämässäni on kaoottinen tilanne tai paljon epävarmuutta. Tulevaisuus on sumuinen ja pitäisi tehdä isoja päätöksiä, silloin vasta shoppailenkin. Kun töissä on hankala tilanne tai vaikeita asioita hoidettavana. Ihmissuhteet eivät mene niin kuin olin ajatellut ja asiat on solmussa. Shoppailemaan siis. Se rentouttaa ja antaa muuta ajattelemista.

Mitäpä, jos kysymys onkin vallasta ja kontrollista? Kun elämän on kaoottista tai epäselvää ja kun ihmiset eivät toimi siten, kuin minä odotan tai joudun selvittämään hankalia asioita, antaa shoppailu minulle mahdollisuuden olla vallan kahvassa kiinni ja kontrolloida edes jotain elämässäni. Minä olen ohjaksissa ja päätän, mitä seuraavaksi tapahtuu. Keksin itselleni tarpeen, tai teen ikkunaostoksia saadakseni ideoita uusista välttämättömyyksistä. Minä hallitsen tilannetta, minä itse päätän mitä omilla rahoillani teen. Ostan tai olen ostamatta. Tyydytyksen antaa myös pitkällinen harkinta, siihen liittyvät mielikuvat ja hypistelyt ja sen jälkeen päätös olla hankkimatta. Tyydytyksen antaa myös jonkun ihan turhaksi osoittautuvan tavaran hankinta, olen itse päättänyt sen ostaa, vaikka olisikin turha. Tavara voi olla halpa tai kallis, hinnalla ei ole vallantunteen kannalta niin paljon väliä.

Entäpä onnistumisen elämys? Siihen perustuu alennusmyyntien tai kirpputorien ja muiden löytöjen ilo. Aivan mahtava fiilis löytää joku kauan etsimäni tuote, joka toteuttaa fantasiani uudenlaisesta lookista tai sisustuksesta. Pääsen toteuttamaan itseäni ja vielä saan onnistumisen elämyksen, kun löysin sen paljon halvemmalla kuin mitä ohjehinta oli. Säästän siis riihikuivaa rahaa tekemällä löydön. Moninkertainen ilo ja onnistuminen. Parhaat kiksit tulee siitä, kun joku muu ei ole ymmärtänyt tavaran arvoa ja saan sen hankittua itselleni edulliseen hintaan. Kirpparilöydöt on sellaisia.

Valta, kontrolli ja löytämisen ilo. Siinä shoppailun salaisuus. Minä päätän ja minä yksin vastaan päätökseni seurauksista. Yksinkertainen kaupallinen toimenpide joka antaa minulle hallinnan tunteen oman elämäni suhteen. Edes joskus asiat menevät niin, että minä olen ohjaksissa. Näin ei tapahdu ihmissuhteissa, eikä tilanteissa, joissa on monia minun kontrollini ulkopuolella olevaa muuttujaa.

Sellaisen tarpeen moni tyydyttää shoppaillessaan, muutenhan meillä olisi hyvin vähän ylimääräisiä tavaroita kaapeissamme.