Mitä yhteistä on Sauli Niinistöllä ja minulla? Meillä molemmilla on kuulokoje.

Sain eilen kuulokojeen molempiin korviin. Tyylilleni uskollisena tulen asian kanssa heti ulos 🙂 Nyt minulla on ensimmäinen vuorokausi takana uudessa äänimaailmassa. ensimmäinen reaktio on helpotus, ei tarvitsekaan pinnistellä ja teeskennellä kuulevansa. Olen jopa hieman liikuttunut. Kuulonalenemani ei ole vaikea, mutta on häiritsevä. Kerron tässä hyvin subjektiivisesti omia kokemuksiani sellaisena, kuin ne tänään näyttäytyy. Huhtikuisen hoitovirheen jälkeen on minua tutkittu paljon ja tämä löydös on sen seurausta.

Eilisestä lähtien olen kuullut taas lumen narskuvan askeleitteni alla. Kuivista jalkapohjista kuuluu ääni parkettia vasten. Kahvinkeittimessähän onkin perusporinan lisäksi suhina ja lorotus. Kuulen pesukoneen piippauksen ja telkkarin äänet voi säätää pienemmälle. Teams-palavereissa pystyn seuraamaan vaivatta kaikkia erilaisia aksentteja, äänien ei tarvitse olla täysillä. Eilen lounaalla, hälyisessä ravintolassa, kuulin jopa madalletuin äänin lausutut salat. Ei tarvinnutkaan intensiivisesti seurata huulien liikettä. Kuulin jopa äidin hiljaisen äänen liikkuvan auton kyydissä.

Sirinä, rahina, piippaus, kitinä, kilahdus, narskunta, maiskutus, tuhina, ininä, pihinä, kuiskaus, ujellus, kähinä, rapsutus – nuo äänet on ollut minulta salassa ja aivot joutuvat sopeutumaan uuteen äänimaailmaan. Kestänee hetken, kunnes ne tulkitsevat uusien signaalien relevanssia ja laittaa taas asioita uuteen järjestykseen.

Kuulon alenemista on vaikea huomata. Enhän minä tiedä, mitä minä en kuule, koska en kuule. Sen olen kyllä tajunnut, että heinäsirkat ovat lakanneet sirittämästä, mutta niin taitaa käydä iän myötä kaikille. Aivoni ovat joutuneet työskentelemään ylikierroksilla, koska ne ovat saaneet epäselviä signaaleja. Kovalevy on hurissut täysillä ylikierroksilla ja tuloksena on tinnitus, joka kuulostaa siltä, että pään sisällä haetaan koko ajan uutta kanavaa/taajuutta. Tilaisuudet, joissa on paljon taustahälyä ja puhetta, ovat olleet uuvuttavia ja huomasin jopa alkaneeni välttelemään niitä. Läheiset ovat tottuneet jatkuviin TÄ? -kysymyksiini ja siihen, että minulta menee ohi asioita, kun en edes aina jaksa pyytää toistamista. Kotirovastilla on tosin kantava ääni, joten hänkin saa nyt vähän säätää volyymiä pienemmälle.

Kuinkahan moni onkaan tulkinnut käyttäytymistäni kylmäkiskoiseksi, kun en ole reagoinut heidän puheisiinsa? Pahoittelut teille kaikille. En tajua, miksi en ole sanonut jo heti alkuun, että nyt saattaa mennä joitain juttuja ohi. Eihän sitä millään jaksa olla pinnistystilassa kokoajan. Erityisesti jotkut hennot ja korkeat naisäänet on jäänyt kuulematta. Myöskin nopeasti puhuvat ihmiset, jotka eivät tauota sanavälejä. Tämä selittyy sillä, että konsonantit ovat juuri sillä taajuudella, joka on minulla heikko. Saattaa käydä niin, että kuulen vokaaleista koostuvaa äänimössöä ja yritän sitten sijoittaa sinne konsonantteja oman mieltymykseni mukaan. Siinä on kyllä ollut ihan hauskojakin sattumuksia.

Pakko tunnustaa myös se, että olen jopa epäillyt kognitiivisia kykyjäni, kun olen huomannut, että en pysty seuraamaan kaikkia keskusteluja. Teknologia-alalla on esimerkiksi kasapäin kirjainlyhenteitä, lähinnä konsonanteista koostuvia, niiden kanssa olen taistellut ja luovuttanut.

Mielenkiintoista nähdä, mihin tämä kehittyy. Maailmassa on niin paljon hälyä, että onko niitä pakko kaikkea edes kuulla? Olisiko parempi elää siellä oman aistimaailman eristyneessä kuplassa? Todennäköisesti ei. Kuuleminen on myös turvallisuustekijä, sen huomasin eilen liikenteessä, kun havahduin Wolt-kuskin sähköiseen yksipyöräiseen. Taidan siis ottaa audiologin neuvosta vaarin ja totutella uusiin laitteisiin.

Kuulemisiin.

ns normaali kuulo sijoittuu noiden kahden harmaan viivan väliin. Mulla alkaa alamäki korkeissa äänissä. Matalat äänet kuulen hyvin.