Erään Kenian matkamme teemana oli kerätä ihmeitä ja ihmisten tarinoita niistä. Jotta olisimme ymmärtäneet ihmeiden suuruuden, tuli meidän ensin nähdä se pimeys, josta ihmeet nousivat.

Korogotchon slummi Nairobissa on pahamaineisista pahamaineisin. Siellä eletään äärimmäisessä köyhyydessä ja saastassa ja se on rakentunut ison kaatopaikan ympärille. Rikolliseksi ja prostituoiduksi päätyminen on siellä paljon tavallisempaa, kuin slummista pois muuttaminen. Tutustuimme kahden päivän aikana tähän elämään kävellen pitkin slummin kujia oppaanamme entinen slumminuori.

Slummin kapeilla kujilla virtaa viemärivesi ja ulosteet. Kujat ovat niin kapeita, että välillä jouduimme kulkemaan sivuttain väistäen teräviä aaltopellin ulokkeit. Flying toilet – lentävä vessa – on muovipussi, johon kakataan ja sitten sinkautetaan ympäristöön, ihan minne vain. Näitä pusseja näkyikin roikkumassa puiden oksilla. Lasten koulutie on viemärien keskellä. Pienet, paljaat, rikkinäisiin muovisandaaleihin työnnetyt jalat etenivät vikkelästi ja varmasti slummin uumenissa. Vammaiset raahasivat itseään saastan seassa. Sairaudet, kolera ja lavantauti, HIV, malaria ja ripulitaudit, ovat jokapäiväisiä. Monet päätyvät haistelemaan liimaa, polttamaan laitonta alkoholia ja keinolla millä hyvänsä pyrkimään tilaan, jossa todellisuus ei tunnu niin pahalta.

Vierailimme koulussa, jossa oli 270 lasta samassa tilassa. Samassa tilassa oli myös koulun keittiö, toimisto ja leponurkkaukset. Koululaiset oli jaettu katosta roikkuvilla säkeillä neljään luokkaan, taaperosta kahdeksanvuotiaaseen. Kouluruoka maksoi 10 shillinkiä päivässä (9 senttiä). Siihen ei kaikilla ollut varaa. Koulua pyöritettiin vapaaehtoisin voimin, sillä valtion kouluja ei ollut tarpeeksi tarjolla slummien asukkaille.

Aseelliset ryöstöt ovat slummissa päivittäisiä. Kaatopaikka, joka sijaitsee slummin keskellä, on taistelutanner. Sinne tuotavat jätteet ovat kuumaa valuuttaa, joista taistellaan verissä päin. Jotta selviät kaatopaikalla, sinulla täytyy olla joku ase ja sinun täytyy olla nokkela ja vahva. Kaatopaikoilla asuu ja työskentelee useita tuhansia ihmisiä.

En enää koskaan syö (ja jätä) lentokoneruokaa ajattelematta kaatopaikkojen asukkeja. Eräs heistä kertoi minulle, että tiistai oli hieno päivä kaatopaikalla, koska silloin tiettyyn kulmaan tuotiin KLM:n lennolta tulleet jätteet. Herkkua oli monenlaista, pizzaa ja hampurilaisia. Toisen jäte on toisen aarre.

Slummin tytöt myyvät itseään sellaiseen hintaan, että sitä on mahdoton länsimaalaisen käsittää. Kuulimme tarinan tytöstä, joka myi itseään viidellä shillingillä. Se on niin pieni raha, noin neljä senttiä, että suomalainen ei edes osaa sitä kuvitella. Epäilimme tietenkin koko tarinaa. Mitä sellaisella rahalla voisi muka saada? Sillä saa esimerkiksi leipomon lattialta lakaistuja leivänmuruja. Kun leipiä viipaloidaan suurissa leipomoissa, tulee siitä aina muruja. Murut pudotetaan lattialle ja lakaistaan kasoihin. Viidellä shillingillä saa pienen pussillisen leivänmuruja.

Kävimme eräässä kodissa slummin ytimessä. Se oli pieni huone, jossa kaikki oli käden ulottuvilla. Suurella perheellä oli ehkä saman kokoinen tila, kuin oman kotini pukeutumishuone. Samassa huoneessa tapahtui kuulemma kaikki. Äiti myi itseään ja laitonta viinaa. Lapset asuivat samassa tilassa, jossa humalaisia asiakkaita palveltiin.

Tämän kaiken meille näytti kollegamme, joka oli elänyt ja kasvanut tässä todellisuudessa. Hänen yhdentoista pojan kaveriporukastaan vain kaksi oli hengissä, toinen vankilassa ja toinen töissä World Visionilla.

summin nuoret opettajina

Seurasimme lähemmin seitsemän slumminuoren tarinaa. Nämä seitsemän olivat tulleet valituiksi World Visionin nuorisotyöllisyysohjelmaan. Heistä jokainen oli löydetty, haastateltu ja hyväksytty ohjelmaan erittäin vaikeista olosuhteista, yleensä jonkun kirkon tai seurakunnan kautta yhteistyössä World Visionin työntekijöiden kanssa. Ammattikoulutuksen jälkeen heihin on investoitu ja luotettu niin, että he ovat saaneet jonkin välineen ammattinsa harjoittamiseen, esimerkiksi uunin tai kameran.

Kun nuoret olivat saaneet elämänsä uusille raiteille, he mentoroivat ja tukevat jokainen kymmeniä uusia yrittäjiä. Kymmenistä tulee siis satoja, sadoista tuhansia. Haastattelimme näitä mentoroitavia yrittäjiä. Siellä oli kauneusalan, cateringin, tietotekniikan ja leipomoalan yrittäjiä, kauppiaita, saippuantekijöitä, kondiittoreja ja muita. Yrittäjyys alkoi Pienestä isoksi –teemalla. Ensin valmistetaan viisi donitsia ja myydään ne. Siitä saadulla voitolla ostetaan lisää aineiksia, joilla voidaan valmistaa lisää tuotteita. Nuori nainen, joka alkoi valmistaa saippuaa kertoi, että hänen liikeideansa oli myydä saippuoita kouluille. Monet koulut sanoivat, että heillä on jo saippuantoimittaja. Tyttö ei kuitenkaan antanut periksi, vaan jätti näytteitä ja palasi aina takaisin myös niiden asiakkaiden luokse, jotka olivat hänet jo torjuneet. Nyt hän toimittaa saippuoita kuudelle koululle ja on jo laajentanut itse valmistamiinsa shampoisiin.

Nämä yrittäjänuoret saavat elämästä kiinni ja muuttavat pois slummista hieman paremmille alueille, auttavat perheensä muuttamaan pois, perustavat omat perheensä ja laajentavat edelleen liiketoimintojaan. Kuitenkin heistä jokainen palaa entisilleen kotiseuduilleen auttamaan kaltaisiaan ja siten laittavat hyvän kiertämään.

Tarinat nuorista yrittäjistä ovat ihmeellisiä. He kertoivat meille, kuinka ’rakastavat omaa hikeään’, nauttivat työnsä tuloksista. Yrittäjyys on opettanut elämässä sellaista, jota ei ole mistään muusta elämässään oppineet. Heihin on luotettu ja annettu alkupääomaa. He ovat saaneet itse näyttää itselleen ja muille onnistumisensa.

Opin heiltä monia asioita:

•Sinä voit itse johtaa itseäsi

•Älä koskaan anna periksi

•Kirjoita itse oman elämäsi tarina. Pidä itse kynää kädessäsi. Jos et pidä, joku muu kirjoittaa tarinasi.

•Ota rennosti. Asiat järjestyvät, kun teet oikeita asioita.

•Odota, ole kärsivällinen.

•Mikään ei tule helposti. Kiipeä portaita askel kerrallaan.

•Se, mistä tulet, ei määrittele sitä, mihin olet menossa.

•Vihan kanssa ei kannata elää.

•Anna anteeksi.

•Ajattele sitä, mitä sinulle on, älä sitä, mitä sinulle ei ole.

Tätä henkeä ja asennetta haluan oppia. Sitä kannattaa tuoda meille Suomeenkin lisää. Ja näiden tarinoiden kautta sitä voi tehdä.

Slummissa oli koulu, jossa lapset saivat päivittäin ehkä ainoan ateriansa, opetusta ja turvaa. Eräs mikkeliläinen ryhmä oli saanut sydämelleen lahjoittaa kouluun uuden keittiön ja kattilan. Keittiö rakennettiin siten, että savu ei mennyt luokkiin ja siellä oli asialliset tilat esimerkiksi tiskeille. Koulussa oli keittäjä ja jokainen lapsi sain päivän ehkäpä ainoan ateriansa uudesta kattilasta valmistettuna. Kaksi ja kolmevuotiaiden ryhmässä oli jopa patjat lepäämistä varten. Lapset viettivät koulussa kahdeksan tuntia päivässä.

Erään nuorisotyöllisyysohjelman jäsenen koulussa opiskeli jälkeenjäänyt mies, joka opetteli kirjoittamaan omaa nimeänsä. Kun hän oppi kirjoittamaan oman nimensä, hän pystyi avaamaan pankkitilin ja jatkaa liiketoimiaan paperinenäliinakauppiaana. Ei tarvinnut enää kerjätä. Mieleen jäi myös nuori nainen, laitonta viinaa myyvän yksinhuoltajan tytär. Hän on nykyään catering-yrittäjä, joka työllistää 13 nuorta, kouluttaa ja mentoroi heitä, on menestyvä business-nainen, vaimo ja äiti.

tunne asiakkaasi

Meillä oli Nairobin slummissa asuvien nuorten kanssa vuoden kestävä ohjelma, jossa suomalainen IT-alan yritys valmensi heitä kuukausittain etäyhteyden avulla. Aiheena oli liiketoimintasuunnitelman tekeminen, tuotteiden markkinointi ja hinnoittelu, myyntialueen suunnittelu, lisämyynnin rakentaminen jne. Kävimme ensin Nairobissa yhden työntekijän kanssa haastattelemassa yrittäjät mukaan tähän ohjelmaan ja sovimme yhteisistä työmuodoista ja tavoitteista.

Tämän projektin tausta-ajatuksena oli se, että myynnin ja liiketoiminnan rakentaminen noudattaa samoja lainalaisuuksia, olivat olosuhteet mitä tahansa. Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset isoissa korporaatioissa ratkaisevat samoja asioita, kuin heidän nuoret yrittäjäkollegansa slummeissa. Hyöty on molemmin puolinen, Suomen organisaation osaajat joutuvat yksinkertaistamaan ja riisumaan prosessinsa ihan ytimeen asti, keskittyen kaikkein oleellisempaan, sen lisäksi he kokevat olevansa hyödyksi ja saavat mahdollisuuden käyttää oppimaansa yleishyödyllisesti köyhien auttamiseen. Nuoret yrittäjät taas saavat konkreettista neuvoa ja apua liiketoimintojensa kehittämiseen, mutta myös kuuntelevat korvat ja säännöllisen tilivelvollisuuden asioiden eteenpäin viemiseksi.

Projektiin osallistuvien nuorten aloittelevat yritykset olivat esimerkiksi catering-palveluja, kanamunan toimittamista, muovituolien vuokraamista, siivouspalveluja ja IT-alan opetusta. Vuodesta tulikin todella haasteellinen nuorille yrittäjille, sillä vaalien vuoksi slummissa oli todella levotonta ja busineksen tekeminen vaikeutui entisestään. Vaalien vuoksi jouduimme pitämään päätösjuhlan etänä, mutta minä menin paikalle jakamaan todistuksia ja loppuhaastattelemaan nuoria. Heidän kommenttinsa kuluneesta vuodesta sai suomalaisen IT-alan ammattilaisen kyyneliin. Nuoret kertoivat, että he eivät olisi selvinneet siitä vuodesta ilman kuukausittaista tsemppaustapaamista. “Monthly hot seat”, niin he sanoivat.

Keräsin ylös slumminuorten neuvoja ja oivalluksia. Mikä on heidän menestyksensä ja hyvän liiketoiminnan salaisuus? Mistä hyvä myynti tulee? Nämä opit on testattu äärimmäisissä olosuhteissa.

“Me jaksamme jatkaa, koska meillä on tavoite ja unelma. On hyvä ymmärtää, mikä itseään ajaa eteenpäin ja motivoi.”

“Tulevaisuuden asiakasvirran kasvattaminen säännöllisesti on tärkeää.”

“Tunne asiakkaasi.”

“Jos sinulle tulee vaikeuksia asiakastyössäsi, keskustele siitä asiakkaan kanssa.”

“Et voi työskennellä yksin, tarvitset kumppaneita.”

“Aloita pienestä ja kasvata isommaksi.”

“Jos pidät onnistumisen vain itselläsi, se on hyödytöntä. Jos jaat sitä muiden kanssa, siitä tulee pääomaa.”

“Käytä kontaktejasi verkoston kasvattamiseen.”

“Hinnoittele tuotteesi oikein ja tee sellaista laatua, josta voit itse olla ylpeä.”

“Päättäväisyys, kiintymys ja intohimo on tärkeämpää kuin raha. Jokainen haaste on mahdollisuus.”

“Opi luottamaan itseesi ja innosta muita. Eteenpäin meneminen antaa varmuutta.”

“Pidä yllä liekkiäsi ja intohimoasi. Älä ota mukaan matkallesi vastentahtoisia, mene vaikka hetki eteenpäin yksin.”

“Pidä kirjaa edistymisestäsi.”

“Käännä asiakasvalitukset mahdollisuudeksi palvella heitä paremmin.”

“Luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Sinulle tulee aina olemaan hyviä ja huonoja jaksoja. Alä anna periksi.”

“Huolehdi, että sinulla on tasapainoinen kassavirta.”