Pelasta Pimppi – seis silpomiselle -tarina

500 euron ’kotikutoisesta’ kampanjasta miljoonayleisöön ja lakimuutokseen (Save My Private Parts)

Silpojan käyttämiä välineitä

Executive Brief: ISO ONGELMA – TARVE – HUOMIO – HENKILÖKOHTAISUUS – SUORUUS -ROHKEUS – TIETO – OSAAMINEN – VERKOSTO – UNELMA

Seuraavassa yritän lyhyesti kuvata reittiä, jonka kuljimme yrittäessämme pelastaa silpomisen vastaista työtämme Keniassa. Tarve oli alussa täsmällinen ja pieni, mutta haave tavoitteesta oli iso. Ja se toteutui. Lähtökohta oli se, että meillä ei ollut rahaa. Julkista rahoitustamme oli juuri leikattu yli 40% ja tulomme tippuivat 25%. Jouduimme supistamaan toimintaamme ja henkilökuntamme pieneni n 40%.

Olimme kuitenkin tehneet lupauksia meitä paljon heikommassa asemassa oleville, työllämme oli saatu hyviä tuloksia aikaan. Halusimme tehdä kaikkemme lupauksiemme pitämiseksi. Me olimme käyneet katsomassa ihmisiä silmiin ja antaneet lupauksen. Vakava asia.

Globaali Ongelma

  • Maailmassa on noin 200 miljoonaa silvottua naista ja tyttöä
  • joka vuosi silvotaan n 3 miljoonaa tyttöä, n 8000 tyttöä jokainen päivä
  • silpominen estää koulunkäyntiä, aiheuttaa vakavia terveydellisiä ongelmia ja lapsi- ja äitikuolleisuutta
  • silpominen on raaka ja törkeä ihmisoikeusrikkomus

Tavoiteet

  • saada huomiota ongelmalle ja valistaa suomalaisia asian todellisuudesta
  • muuttaa kielenkäyttö ympärileikkauksesta silpomiseen – kertoo asian vakavuudesta
  • hankkia jatkorahoitusta jo 15 vuotta jatkuneelle työllemme

Haave

  • muuttaa suomalaista lainsäädäntöä siten, että silpominen selkeästi kielletään suomessa

Keinot

vähän rahaa – tuntematon aihe

Olimme siis taloudellisissa vaikeuksissa ja meillä oli monta isoa ongelmaa käsissämme. Motivaatio tilanteen korjaamiseksi oli kova, tarvittiin uusia keinoja käyttöön. Jossain käytäväkeskustelussa ideoimme, kuinka voisimme pelastaa silpomisen vastaisen työmme Kenian Sookissa. Keskustelu polveili ja ideat lensivät. Yritimme miettiä kansantajuisia lauseita silpomiselle. Asia pitää saada laajemman yleisön tiettäväksi. Suomalaiset eivät tienneet silpomisesta ja sen laajuudesta ja aiheen häveliäisyyden vuoksi asiasta oli vaikea kertoa.

Päätimme olla häpeämättömiä, mutta kunnioittavia.

Pimppi

Pimppi-sana ponnahti esiin keskustelussa ja aiheutti meissä voimakkaan pelko- ja hihittelyreaktion. Ensi vaikutelmamme oli, että sana on käyttökelvoton.

Minua jäi kuitenkin häiritsemään reaktioidemme voimakkuus. Aloimme testata lausetta: Pelasta Pimppi. Joka kerta saimme voimakkaan reaktion. Joko kauhistuneen tai ilahtuneen. Olimme ison äärellä.

Pimppi on perhesana. Sitä käytetään pienien lasten kanssa, kun esimerkiksi pyydetään saunassa pesemään myös pimppi. Tai että hiekkarannalla pitää varoa, että pimppiin ei mene hiekkaa. Googlailimme ja testasimme lähipiirissä.

Pimppi oli niin voimakas sana, että jopa kokeneet järjestömme hallituksen jäsenet jakautuivat voimakkaasti mielipiteineen. Osa kauhistui ja kutsui kampanja-aihiota mauttomaksi. Operatiivinen johto päätti kuitenkin toteuttaa kampanjan.

Olimme siis rajamailla. Tämä menee joko pieleen pienesti tai onnistuu isosti. Tärkeintä oli kuitenkin lupaustemme pitäminen ja työn jatkuminen. Otimme riskin.

Ajoitus

Kansainvälistä silpomisen vastaista päivää (anti FGM) vietetään 6.2. Aloimme valmistella some kampanjaa ja ulostuloa siihen. Perehdyimme huolellisesti faktoihin, osaamistahan meillä oli. Teimme koko henkilökunnalle monisivuisen Q&An aiheesta. Valistimme itseämme, katselimme netistä kauhistuttavia silpomisvideoita oppiaksemme ja valmistimme itseämme koitokseen.

Tarinat ja kasvot

Tarvitsimme aitoja tarinoita, oikeita ihmisiä. Tarvitsimme asiantuntijoita ja kovaa faktaa. Kasvoja oli alussa vaikea löytää, sillä asia oli henkilökohtainen ja arka. Ilmiö on kuitenkin raaka ja globaali. Saimme verkostostamme rekrytoitua muutamia rohkeita yksilöitä kertomaan tarinansa omilla kasvoillaan.

Asiantuntijat vahvistivat silpomisen todellisuuden ja raakuuden.

Henkilökohtaisuus

Meillä kaikilla on henkilökohtainen suhde pimppiin. Joko meillä on sellainen tai olemme sieltä tulleet. Pimppi on tuntuva, kiinnostava ja tunteita herättävä. Meillä on äitejä, tyttäriä, siskoja, tyttöystäviä ja vaimoja. Olemme siis kaikkia koskettavan asian äärellä. Tämä liene yksi kampanjan onnistumisen syy.

Suoruus ja rohkeus

Päätimme, että silpomisesta on puhuttava suoraan ja rohkeasti. Ei kierrellen, eikä kaunistellen. Ei myöskään kauhistellen.

Keskusteluissamme kerroimme esimerkkejä suoraan ja kaunistelematta: Silpominen saattaa estää tyttöjen koulunkäynnin, sillä välitunti ei aina riitä pissalla käymiseen. Silpomisessa jätetään pahimmillaan vain niin pieni aukko, että pissalla käyminen ei onnistu. Kuukautisveri pakkautuu sisäelimiin ja aiheuttaa tuskia ja tulehduksia. Ensimmäisessä yhdynnässä joudutaan avaamaan arpeutunut aukko veitsellä nirhaten. Synnytyksessä arpikudos ei jousta ja sekä äiti, että lapsi on vaarassa menehtyä.

Kunnioitus

Halusimme säilyttää kunnioittavan sävyn, sillä meillä oli verkostoissamme oikeita ihmisiä, jotka olivat läpikäyneet silpomisen ja se oli heille totta.

Silpomista ei harrasteta vahingoittamismielessä, vaan sillä halutaan turvata tytölle hyvä avioliitto.

Silpominen ei ole uskontoon pohjautuvaa, vaan perinne.

Kulttuureissa, joissa kaikki naiset on silvottuja, ei ole tietoa paremmasta.

Avoimuus

Päätimme heti alussa, että emme aio mustasukkaisesti suojella kampanjaa omanamme. Toki rekisteröimme Pelasta Pimppi – seis silpomiselle -lauseen. Kaikki sai osallistua ja kaikilla sai olla mielipiteitä, joko puolesta tai vastaan. Meitä sai arvostella ja meitä arvosteltiinkin. Järjestökenttä ei ollut asiasta yksimielinen ja saimme pienessä järjestökentässämme kovaakin arvostelua. Lisäksi jouduimme taiteilemaan suomailaisten tietämättömyyden tai välinpitämättömyyden kanssa. Kaikki keskustelut oli sallittuja.

Tilanteen muuttamiseksi tarvitaan koko maailma.

Kampanjan ensimmäinen postaus

Miljoonayleisö

Jo ensimmäisenä kampanjavuonna saimme huomion ihan mitatusti miljoonalta suomalaiselta. Olimme televisiossa, radiossa, lehdissä, some-kampanjaamme jaettiin kymmeniä tuhansia kertoja. Tykkäykset ja huomio ei kuitenkaan alussa riittänyt lahjoitusten kasvamiseen, se tapahtui vasta myöhemmin. Päätimme jatkaa.

Meidät palkittiin #pingfestival -tapahtumassa. Pelasta pimppi –kampanja vuoden paras vaikuttajamarkkinointikampanja kategoriassa: vaikuttaminen tunteiden ja psykologian kautta

Paola Suhonen suunnitteli meille heijastimen, jota lahjoittajamme sai kannettavakseen.

Markkoinoimme monessa kanavassa, usean vuoden aikana. Mukana myös feissausta ja telemarkkinointia. Markkinointifunnelimme mukaisesti.

Suomi

Emme tee silpomisen vastaista työtä suomessa, mutta haluamme vaikuttaa suomalaiseen yleisöön valistamalla. Saimme kuitenkin toimistolle muutaman nimettömän kirjeen, jossa kerrottiin, että suomessakin tapahtuu silpomista. Asia alkoi kasvaa.

Unelma

Ohjelmajohtajallamme, Annettella, on ollut unelma kansalaislakialoitteen tekemisestä. Se alkoi saada happea. Mietimme, miten saisimme huomiota aloitteelle ja vielä siten, että emme joutuisi järjestökentän kouriin. Oli selkeää, että järjestöt keskenään eivät saaneet asiaan yksimielisyyttä ja viestintä haluttiin säilyttää järjestökielen mukaisena. Sitä ei monikaan ymmärrä. Tämän voin sanoa järjestöjen ulkopuolelta tulleena.

Kävimme tapaamassa Finlaysonin Jukka Kurttilaa ja kerroimme haaveestamme. Tarvitsimme aloitteellemme neutraalin toimijan, sellaisen, joka toimii tavoitteesta käsin ja ymmärtää tilanteen huomioarvon ja ei kompastu monimutkaisuuksiin. Pitkästä tarinasta lyhyt: Jukka lähti mukaan ja allekirjoitti kansalaislakialoitteen kanssani. Jukka sanoi: Me hankitaan teille ne nimet!

Alkoi lobbaaminen. Kävimme useissa tilaisuuksissa puhumassa. Tapasimme kymmeniä kansanedustajia. Palkkasimme määräaikaisen projektipäällikön, joka pystyi puhumaan myös silpovasta kulttuurista tulevalla asiantuntemuksella. Tätä jatkui muutamia vuosia ja saimme myös eduskunnasta puolestapuhujia.

Olimme yhteydessä kaikkiin, vastustajiin ja puolestapuhujiin. Rummutimme markkinointiviestiä kaikissa kanavissa. Annoimme haastatteluja. Osallistuimme seminaareihin. Verkostoiduimme päättäjien ja THL:n asiantuntijoiden kanssa, yhteisöjen ja järjestöjen kanssa.

Ikuisesti jäi mieleen silloisen sosiaali- ja terveysministerin, Saarikon, tapaaminen, jossa luontevasti keskustelimme suoraan silpomisesta oikein termein ja päätimme pitää uskonnollisten johtajien kanssa neuvonpidon, joka toteutuikin suljetuin ovin ministeriön tiloissa.

Kyse on myös suomalaisista tytöistä.

Yli 62 000 allekirjoitusta

Kansalaislakialoitteemme ei alussa saanut tulta alleen ja takkusi, kunnes Länsiväylä kirjoitti otsikolla: Kansalaislakialoite vastatuulessa. Jaoimme artikkelia somessa ja se leimahti liekkeihin. Muutamassa viikossa oli nimet kerätty ja pääsimme tarkastuksien jälkeen jättämään aloitteen eduskunnalle.

 viimein lokakuussa 2020 lakialoite hyväksyttiin eduskunnassa!

Annetten ja meidän muidenkin näky toteutui. Hänestä tuli paljon käytetty asiantuntija medissa, mutta suurimpana saavutuksena saimme lakialoitteen läpi.

Koko toimisto oli sydämellään mukana kampanjassa. Osa toteuttaen, osa varmistaen, osa verkostoituen, joku rohkaisten, vastuuta kantaen. Kaikki ottivat riskin ja kaikki me jätimme nimemme historian kirjoihin. Työ jatkuu.

Mainiota.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s